Minulla on pahemman sortin fiksaatio purukumin syömisestä. Ja ei, se ei ole sitä, että mässytän itse purkkaa kellon ympäri.

Tämä fiksaatio on nyt ollut olemassa ainakin jo lähemmäs 7 vuotta, sillä muistan ensimmäisen kerran hermoni menneen totaalisestii, kun olin yhden työkaverin kanssa samassa projektissa, ja kuljimme samalla kyydillä Tampereelle ja teimme töitä samassa neuvotteluhuoneessa.

Tämä työkaveri puhalsi purkkapalloja jatkuvalla syötöllä autossa; kuulosti korvissani kuin kolmannelta maailmansodalta (vaikka tämäkin sota varmasti olisi hiljaisempi, kun on käytössä ydinaseet jne). Se oli aivan kamalaa!havainnollistava esimerkki tästä oli, että hänen autonsa savukesytyttimen ympäristö (tai mikä se nyt onkaan, missä on tuhkakuppi jne) oli täynnä käytettyjä ja liiskattuja purukumeja.Minua oikeasti oksetti. Tosiaan jouduin tämän lisäksi olemaan hänen kanssaan samassa neuvotteluhuoneessa miltei yhtäjaksoisesti kolme viikkoa. Minun oli pakko kuunnella musiikkia kuulokkeista, sillä muuten ei olisi tullut työnteosta mitään. Minulla on lisäksi vielä poikkeuksellisen hyvä kuulo ja ärsykekynnykseni on matala, eli tämä tarkoittaa sitä, että toistuvat äänet ja erityisesti purukuminsyönti alkavat ärsyttää hermojani jo pienestä, ja päätäni alkaa särkeä.

Toivoisin, että ihmiset lopettaisivat purukumin syönnin, mutta erittäin huonolta näyttää. Viimeisimpänä havaintona ovat meinaan TV:ssä pyörivät apteekin mainokset; mainostavat uutta purukumia, joka muunmuassa tuo lisää energiaa ja stimuloi aivoja jne. Eli eiköhän kohta loputkin ihmiset syö purukumia?

 

 

 

Jopas oli taas tapaus :p

Pitkästä aikaa sain viestin kivanoloiselta ja myöskin kivannäköiseltä mieheltä. Kuvaa en häneltä edes pyytänyt (mielestäni kuva ei takaa mitään, enkä ymmärrä, että miksi miehet lähettävät juuri sen kuvan itsestään), mutta hän sen kuitenkin lähetti.

Montaa viestiä emme lvaihtaneet, ja hän ilmoittikin, että hänelle sopii parhaiten näkeminen. Olin yhtä mieltä asiasta ja yritin ehdotella lähiviikkoja (koska minullahan ei ole minnekään kiire!), mutta hän halusi tavata niin pian kuin mahdollista, eli pakkohan se oli taipua tähän juttuun.

En juurikaan tiennyt tyypistä mitään, mutta kaiken sen salaperäisyyden vuoksi, ja jankkaamisen siitä, että kuvaa ei saa sitten laittaa yleiseen jakeluun tms, niin arvelin, että poliisi tai yleinen syyttäjä sopisivat tähän käyttäytymiseen. Itseasiassa alkoi tulla sellainen fiilis, että ei huvittaisi edes koko henkilöä tavata, mutta ajattelin, että kyllä ne treffit on pakko saada aikaiseksi ja ihmisennäköinenkin tyyppi vielä.

Vaihdoimme puhelinnumeroita ja sovimme tapaamisen sunnuntaille. Olin saanut häneltä foorumilla silmäniskun tiistaina, ja sain häneltä viestin keskiviikkona ja sunnuntaina sitten näimmekin. minun mittapuullani tämä on erittäin nopeasti. Ennen tapaamista häneltä sitten tuli viestejä, että "hyvää yötä kaunis" jne, vaikka emme edes tunteneet. Tätä puolta en miehissä vaan ymmärrä, että miten voi mukamas ihastua jo täysin tuntemattomaan ihmiseen, ja koska hän oli niin kauheen epäileväinen koko foorumia kohtaan, niin mistä ihmeestä hän tiesi, että profiilissa ollut kuva oli minun kuvani, ja että koska se oli otettu. Kuulun niihin ihmisiin, jotka onnistuvat yhdessä kuvassa miljoonasta -tyyliin, joten kuvani on 4-vuotta vanha, mutta mihinkäs minä olisin muuttunut 4-vuoden takaa?

Noh, tapaamisen aika tuli ja kohtasin tosiaan särmikkään ja kivannäköisen miehen. Pidän lyhyemmistä miehistä, ja tämäkin oli vain muutaman sentin minua pidempi. Olen liikkeissäni nopea ja hän minun mittapuussani laahusti. eli jo seuraavassa kadunkulmassa hän totesi, että pitäisikö meidän jatkaa eri suuntiin, kun mua ei näköjään ollenkaan kiinnosta, kun pidän etäisyyttäkin jne. Lisäsi tähän myös, että hän ottaisi kyllä minua kädestä kiinni, jollen olisi ottanut etäisyyttä. Totesin sitten tähän, että jos näin ajattelet, niin lähdetään vain eri suuntiin. Mainitsin kyllä, että olen tunnettu pikaisesta kävelytyylistäni, eikä se ole mitään henkilökohtaista.

Jatkoimme yhdessä kuitenkin matkaa määränpäähämme ja sovussa saimme tilattua teet (tästäkin tuli issue myöhemmin!) ja ihan leppoisasti iltamme sujui. Juttelimme niitä näitä ja kun tuli kesämökeistä puhe niin kerrroin hänelle meidän kesämökeistä ja omista mökkihaaveistani. No tässä tuli sitten ensimmäinen kohta: "eikö sun mielestä meillä synkkaakaan, kun suunnittelet vain omia mökkijuttuja?". Totesin tähän, että eikös naiset ole siitä tunnettuja, että alkavat heti suunnittelemaan avioliittoa seuraavana aamuna, että eikös tää oo vaan hyvä juttu!eli turhasta meitä naisia taas syytetään!Joka tapauksessa, mies ei todellakaan jättänyt minua kylmäksi, vaan kiinnostuin hänestä ja vähän toivoin jopa toisen kosketustakin ja pussaillakin olisi voinut. tämä on mielestäni juttu näissä nettideiteissä; tämän tunteen tulee mielestäni tulla viimeistään toisilla treffeillä (jos jutusta on siis tullakseen jotain).

Olin vähän levottomalla päällä kuitenkin ja tunsin oloni hieman epämukavaksi (onko yhtään ihme?olin sentään aivan vieraan miehen kanssa treffeillä). Mies vannotti minua moneen kertaan olemaan hiljaa treffeistä. Existä emme puhuneet mitään, joten arvelin, että ei hän ainakaan vastikään eronnut ole. Yleensä miehet tuovat asiaan esiin jo ensimmäisen viestin aikana tai ainakin puheissaan jatkuvasti (rivien välistä), jos he ovat juuri eronneita. Heitti myös ne peruskysymykset, että miksi olen vielä vapaana ja olenko asunut joskus miehen kanssa.

Aloin tehdä lähtöä kotiin ja hän oli hieman ihmeissään ja sanoi, että kyllä hän yleensä varaa riittävästi aikaa, jos jonkun tapaa. Hän oli itse sanonut viesteissään, että nähdään vaikka sitten pikaisesti, jos ei muuta. ja minulle tämä oli juuri sitä. Sanoin kyllä, että kyllä minullakin oli mukava ilta ja olisi mukava nähdä uudestaankin jne. Hän nappasi minut käsikynkkään lähtiessä; mikä oli tietenkin järkevääkin, näin pysyimme puhe-etäisyydellä. Vähän toivoin läksiäissuukkoa, mutta olisin toki voinut sitä itsekin pyytää tms.

Kun olin juuri ehtinyt kotiin, niin sain tältä tyypiltä viestin, että jos iltatee maistuu, niin tervetuloa tähän osoitteeseen, vaikka sitten vain valokuvia katselemaan, jos ei muuta. vastasin mielestäni kohteliaasti, että kiitos kutsusta, mutta autoni on nyt huollossa, että joku toinen ilta käy paremmin. Ahdistuin jo tästä viestistä (olimmehan me juuri tavanneet ja toisillemme täysin vieraita ihmisiä kuitenkin), mutta päätin olla ystävällinen ja antaa hänelle mahdollisuuden. Hän vastasi viestiin, että arvasi, etten tule ja, että hyvää yötä (tästä tuli issue myöhemmin).

 Annoin muutaman päivän siinä sitten pölyn laskeutua, ja oman ahdistukseni asettua. mietin kyllä tyyppiä ja ehdin jo miettiä niitä näitä. tyyppi oli kuitenkin kivannäköinen ja -oloinen myös. Hänessä oli paljon asioita mitä arvostin;

• hänen työnsä; (mielestäni olisi hieno juttu, jos miehen työllä olisi oikeasti jotain merkitystä, kun omalla työllä ei mielestäni ole, eikä tule ehkä olemaankaan, jos samalla alalla pysyn)
• miehellä on kesämökki saaressa, Helsingin edustalla; rakastan saaria ja haaveilen kesämökistä, joka on lähempänä kuin omat mökit tällä hetkellä.
• ruskeat silmät; haluaisin niin, että lapsillani tulisi olemaan ruskeat silmät, kun itselleni ei sellaisia ole suotu.
• mies piti koirista; minulla on koira. koira on oma juttuni, mutta tottakai toivon, että tuleva kumppanini pitäisi myös koirista, ja hänestä olisi pikkaisen apua koiranhoidossa. Tämä mies jopa sanoi suoraan, että hänestä saisi seuraa koiraharrastuksiin.
• miehellä oli kolmivuorotyö; olen ajatellut, että tämä toimisi hyvin koiran ja lapsien suhteen.
• miehellä ei vielä ollut lapsia; olisi kiva kokea tämäkin niin, että toinenkin olisi ensimmäistä kertaa tilanteessa, mutta toki olen jo asennoitunut, että tulevalla kumppanilla tulee varmastikin olemaan jo lapsia valmiiksi.

Huonoja asioita en sitten ehtinytkään vielä miettiä, paitsi palomiehillä tuntuu olevan liikaa aikaa (7 vuorokautta kuukaudessa töitä) ja lisäksi tyypillä voimakas "ärrä-vika".

Anyway, laitoin tyypille tiistaina viestiä, että miten on viikko alkanut sujumaan, ja että toivottavasti hän ei pahastunut, kun en tullut kylään sunnuntaina. laitoin lisäksi, että olen kyllä suonut hänelle ajatuksia tässä muutaman päivän aikana, ja olisi mukava nähdä uudestaan. Hän vastasi heti, että olisi mukava nähdä ja lähteä vaikka venereissulle, sitten kun on vapaata. ja vastasi myös, että oli pettynyt, kun en tullut, mutta arvasi, että näin käy. Viesteiltiin puolin ja toisin ja todettiin, että venereissua ei nyt ehditä tehdä (koska minulla niin kiire), mutta voisi silti nähdä. Hän jo ehti spekuloida tässä, että lieneekö minulla ollenkaan aikaa hänelle; vastasin, että olen sopinut tärkeitä menoja jo ennenkuin tiesin hänen olemassaolostaan, ja että seuraavasta viikosta lähtien on taas enemmän aikaa.

Illalla viimeiseksi hän laittoi vielä minulle viestin ja toivotti hyvää yötä (tästä tuli kolmas issue!). En vastannut tähän, koska tiesin, ettei hän ole menossa nukkumaan (työvuoro meneillään) ja mielestäni tämä oli ihan luonnollinen vastaus minun viimeiseen viestiini, eikä viestissä ollut kysymystä.

Keskiviikkoaamuna minua odotti viesti sähköpostissa. Tää mies siellä kertoi, että häntä on jäänyt jo kahteen otteeseen vaivaamaan, kun en vastaa hänen hyvänyön-toivotukseensa. Lisäksi hän sanoi, että hän on kaikintavoin tuonut esille etsivänsä hellää naista, ja, että nyt ei näytä hyvältä. Mä olin ihan, että WTF!!!!vastasin hänen sähköpostiinsa, että olen kovin pahoillani, jos olen aiheuttanut hänelle mielipahaa, että se ei suinkaan ole ollut tarkoitus. laitoin myös, että olen hieman varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, ja vastahan me tavattiin, ettei kannata liikaa vielä tulkita.

Mies oli jäämässä vapaalle ja lähti saareensa, jossa ei nettiyhteyttä. hän viesteili sieltä päivän aikana ja kaipaili seuraani ja kertoi lähtevänsä lääkäriin. Sain tuona iltana sitten klo 19 viestin, että väsynyt mies kaipaisi saattajaa kotiin jne, ja iltatee maistuisi. vastasin, että vapaudun klo 20 ja teelle en varsinaisesti ehdi, mutta voin antaa hänelle kyydin. No tässä välissä ehdin saada taas monta viestiä (ja useammassa viitattiin, et ei sua sit taidakaan kiinnostaa). Mies kuulosti mielestäni humalaiselta, ja viesteissä oli kirjoitusvirheitä. Lisäksi hän toivotteli moneen kertaa n hyvää yötä. Kello oli vasta klo 20 ja olin harrastamassa, mutta toivotin sitten, että Öitä!, kun kerran hän oli tästä niin suuren numeron tehnyt. Ihme jankkausta!pääsin kotiin ja sitten hän alkoi soittelemaan, että saako hän sitä autokyytiä vai ei?lisäksi hän useampaan otteeseen toitotti iltateestä; kun kerran sunnuntaina tilasin vain teetä kun nähtiin, niin ilmeisesti hän tulkitsi, että juon aina vain teetä, ja että sen varjolla on hyvä esittää kutsuja. En sitten kuitenkaan viitsinyt enää lähteä häntä autolla heittämään kotiinsa, kun enhän voi tietää, että miten hän käyttäytyy humalassa, ja muutenkin se ahdistushan sieltä taas tuli. Toivottelin siis vain turvallista kotimatkaa.

No niin. 3 päiväähän tätä pikaista romanssia kesti!oli kyllä yhtä tulipalojen sammuttelua. Torstaiaamuna minua odotti taas viesti sähköpostissa, että jos hän on mielestäni niin kamala ihminen, niin ei meidän kannata enää nähdä. toivotteli hyvää syksyn jatkoa ja sanoi, ettei kyllä ymmärrä yhtään, mutta...

Aloin kyllä jo tunnistaa huonon parisuhteen merkkejä, joten hyvä vain, että loppui ennenkuin ehti alkaakaan. Aiemman kokemukseni mukaan ovat miehet pystyneet teeskentelemään 2 kuukautta olevansa jotain muuta kuin ovat, mutta nyt aika on ilmeisesti lyhentynyt entisestään.

Vaikka minua ahdistikin, niin yritin koko ajan olla kuitenkin kannustava ja kertoa, että kyllä minua kiinnostaa jne ja, että ehdottomasti nähdään. vastasin hänen viimeiseenkin viestiinsä, että sain tosi hyvän vaikutelman hänestä; että hän on ihana ja söpö mies, mutta olisin halunnut tutustua hitaampaan tahtiin ja, että parasta on, ettei enää nähdä, jos hänellä on jo huonot fiilikset jutusta.

Eli vaikka kuinka olisin halunnut nähdä toista vielä toiseenkin kertaan ja hänkin vaikutti olevan kiinnostunut, niin eihän tästä jutusta enää tullut mitään. pikainen ja myrskyisä romanssi, heh!Jäi oikeesti harmittamaan tosi paljon, mutta muistin heti edesmenneet huonot parisuhteeni, ja sellaisia en enää jaksaisi (koputtaa puuta). Olen tässä odottanut viikon verran, että hänestä jotain vielä kuuluisi. Näyttää käyvän ahkerasti deittipalstalla, eli hän on siirtynyt eteenpäin muiden naisten iloksi, JEEEEEEEEE!!!

Eli vaikka kuinka yritin pariutua, ja näin jo meidän viettämässä perhe-elämää yhdessä, mutta no can do.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No niin. Vuosien varrella on tullut käytyä useammilla deiteillä, joista miltei kaikki nettideittejä. Todellakin laatu oli parempaa silloin 8 vuotta sitten, kun aloitin uran sillä rintamalla. Tuolloin ei jankattu valokuvia treffikumppaneilta ja treffikumppanit olivatkin paljon potentiaalisempia.

Nyt olen kummissani todennut, etten ymmärrä tätä deittailua enää lainkaan, enkä myöskään miehiä!

Tuon esiin muutamia esimerkkitapauksia lähiaikoina.

 

 

En ehkä ole kirjallisesti niin lahjakas kuin ystäväni tai muut täällä netissä kirjoittelevat, mutta oman pääni selkiyttämiseksi ja ehkä myös vertaistuen löytämiseksi päätin aloittaa oman blogin kirjoittamisen. katsotaan mihin tämä johtaa, ja löytääkö kukaan tätä.

Todennäköisesti täällä tulee vuodatettua asioita myös omista ystävistä; sinkkujen elämässä tuntuu, että ystävyyssuhteet korostuu välillä liiaksikin. Minulla on paljon sinkkuja ystäväpiirissä ja se on välillä todella raskasta. Jossain vaiheessa elämää saatoin karttaa parisuhteessa eläviä (silloin kun olin itse sinkku), mutta nyt olen huomannut sen olevan välillä erittäin piristävää, ja perheelliset osaavat paremmin ottaa huomioon muut ihmiset kuin itsenäiset sinkut.

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet aika raskasta aikaa. Isäni kuoli yllättäen oikeastaan tasan kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen kun menettää perheenjäsenen, kasvaa huoli muista entisestään ja tietää, että koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan.Mielentilat ovat heitelleet näiden kahden vuoden aikana normaalia enemmän, lohduttavaa on ehkä se, että tietää, että olotila ei ole pysyvä vaan tulee taas vaihtumaan.

Petyin muutamaan "ystävääni" niin paljon alkusyksystä, että se käynnisti lisäksi minussa itsetutkiskelun kriisin. Viihdyin ennen suuremmissakin ystäväjoukoissa. nyt minulle on entistä tärkeämpää laadukas yhdessäolo ja pyrin taas maksimoimaan oman hyvinvoinnin keskittymällä niiden ihmisten seuraan, joiden kanssa on hyvä olla. Eli arvatenkin ihmisellä löytyy näitä yleensä aika pieni joukko.